Kuvitellaan yliopisto … muutama huomautus

Valmisteilla oleva yliopistoreformin tavoitteena on toteuttaa radikaali yliopistojen julkisen tehtävän alasajo. Se kulttuurinen, sosiaalinen ja taloudellinen julkinen tila, jota olemme tottuneet kutsumaan kansakunnaksi, on purkautumassa. Sen tueksi 1800- luvulla synnytetty kansallinen sivistyshanke on nyt purkamisvuorossa. Yksittäisten yliopistojen – tietotehtaiden – tulee nyt avautua kansainväliselle kilpailulle; kilpailun ”näkymätön käsi” huolehtii lopusta. Tietoteollisuudesta on tullut osa suomalaista perusteollisuutta. Ja se halutaan organisoida kuten perusteollisuus on organisoitu Suomessa 1990 – luvulla.

Ensimmäisen teollisen kumouksen aikoihin, valistushengen innoittama kapitalisoitunut mekaaninen teollisuus näki luonnon ensisijaisesti raaka-aineena ja teki siitä käytön jälkeen jätettä. Yksityistyvä ja kapitalisoituva tietoteollisuus tekee nyt yhteiskunnallisesta muistista, traditiosta, raaka-ainetta ja jättää jälkeensä yhteiskunnallista jätettä. Meitä kaikkia pyörittävän globaalin rahatalouden tavoitteena on päästä eroon kansantalouksiin sidotuista luontoperäisistä, sosiaalisista ja kulttuurisista uusintamisen rasituksista. Tavoitteena ei siis ole ihmisen ”harmooninen ja tasapainoinen kaikkien voimien kehittäminen kokonaisuutena” (Kraftbildung) vaan mahdollisimman moninainen tavaratuotanto (Sachbildung).

Yliopisto tarkoitti alun perin opiskelijoiden autonomista itsehallinnollista yksikköä, siis todellista mies ja ääni -yhteisöä. Yliopistot ovat myös viimeisiä paikkoja, joissa vielä elää muisto työn tuottavasta joutilaisuudesta, kokeilevasta leikistä ja sen kauniisti tekemisestä. Vielä vuonna 1918 Cordovan yliopiston opiskelijoiden manifestissa vaadittiin, että tulevassa yliopistossa vain ne opettajat saavat opettaa, jotka ”todella rakentavat sieluun totuuden, kauneuden ja hyvyyden”.

Tutkijan työn, kuten itsensenäisten ammattien harjoittamiseen yleensäkin, perusmotivaatioon kuuluu tunne työskentelystä yhteisön hyväksi ja pyrkimys jättää jokin merkki itsestä toisille ja historiaan. Luonnolta ja tradition kautta saamiemme edellisten sukupolvien työn tulosten saattaminen takaisin osaksi yhteisöä ja jälleen kiertoon on ammatin harjoittamisen keskeinen perusta. Uudistus jäytää pahoin tätä peruslähtökohtaa. Tiedon tavaramittaistaminen ja tietotavaroiden ostaminen ja myyminen estävät tämän yhteisöllisyyden uusintamisen ja kokemusten kierron.

Edessä oleva välttämätön siirtyminen jätteettömään kiertoon – sekä luonnon että yhteiskunnan osalta – ei tarkoita kansallisen yhteishyvän tuottamistilan purkamista vaan sen siirtämistä uuteen mittakaavaan. Kansallisten tiede- ja taidehankkeiden purkauduttua, tiedon ja kokemusten tuottamisen kehityttyä teolliseksi tuotannoksi, tiedontuotannon pääomittuminen ja yhteiskunnallisen muistin siirtyessä pois traditionaalisista instituutioista tekniseksi muistiksi, joutuu yliopistoinstituutio asemoimaan itsensä perustavalla tavalla uudelleen. Tieteen mittakaava, se julkinen tila, jossa tiedeyhteisö toimii, on nyt aikakausi ja ihmiskunta.

Tieteen tuottaman kansallisen yhteishyvän (commons) on nyt asennoiduttava (constitution) uuden yhteistilan ja -hyvän rakentamiseen seuraavien periaatteiden mukaan (Peters, 2007): 1. Avoin ja julkinen tieto/tiede (Free science) 2. Avoin saatavuus (Open access) 3. Avoin lähde (Open source) 4. Avoimet kurssit (Open cources). Tavoitteena on siis ”universal university” käyttäen hyväksi kaikkea sitä teknistä välineistöä joka on käytettävissä tämän yhteishyvän tilan (commons) tuottamiseen.

***

Vielä yksi huomautus: Ehdotetun yliopistoreformin haitta-astetta voisi vähentää jos tulevan yliopiston hallituksen olisi nauttittava yliopistokolleegion luottamusta ja luottamuksen puuttuessa kolleegio voisi erottaa koko hallituksen. (Ehdotetussa lakiluonnoksessa vain yksittäinen hallituksen jäsen voidaan erottaa perustellusta syystä). Lisäksi tiedekuntien hallinto tulisi organisoida aidon kolmikanta periaatteen mukaan ja dekaanien tulisi myös sitä myöden nauttia edustamansa tiedeyhteisön luottamusta. Elävät yliopistokampukset rakentuvat nyt tiedekuntien ympärille.

Matti Vesa Volanen

Koulutuspolitiikan longue dureén

Juha Suoranta Tampereen yliopistosta kirjoittaa blogissaan tärkeän käynnissä olevaa yliopistouudistusta taustoittavan kommentin:

“Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) toimii yritys- ja elinkeinotoiminnan kilpailukyvyn varmistamiseksi edistäen yrittäjyyttä, markkinataloutta, oikeistolaista parlamenttipolitiikkaa jne. niin kuin me kaikki demarit tiedämme. EK:n ilmoituksen mukaan yliopistoja pitää nyt kehittää seuraavasti: on erikoistuttava ja määritettävä vahvuusalueet osana strategista suunnittelua, yliopistojen ja opetusministeriön välistä tulosohjausjärjestelmää on kehitettävä korostamaan tutkimuksen ja opetuksen laatua sekä vaikuttavuutta. Yliopistojen välistä yhteistyötä on tiivistettävä ja yliopistoja yhdistettävä tarvittaessa. On lisättävä yhteistyötä elinkeinoelämän ja tutkimuslaitosten kanssa sekä selkeytettävä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välistä työnjakoa. Kansainvälisyyteen on panostettava, hallintoa uudistettava ja taloudellista autonomiaa sekä rehtorien ja hallitusten toimivaltaa lisättävä. Ulkopuolisia jäseniä on oltava yliopistojen hallituksissa vähintään puolet jäsenten kokonaismäärästä. Kaikki nämä vaatimukset on joko toteutettu tai ollaan erimuodoissaan toteuttamassa uuden yliopistolain astuessa voimaan elokuun alusta 2009. Lisäksi muistetaan EK:n vahva taloudellinen tuki Aalto-yliopistolle. EK:n vaatimukset eivät ole uusia.

Valistuneet kollegani Jyväskylän yliopistosta Olli-Pekka Moisio ja Ilkka Kauppinen (kiitos tiedonannosta!) ovat lukeneet Teollisuuden koulutusvaliokunnan julkaisua “Teollisuuden korkeakoulupoliittisia linjoja” vuodelta 1986. Raportin linjat vahvistavat kapitalistisen koulutuspolitiikan longue duréen – kuinka tutulta ja turvalliselta tämä kuulostaakaan:

“Samanaikaisesti määrällisen kasvun kanssa paine koulutuksen laadun parantamiseen lisääntyy. Koulutuksen tulee vastata muun yhteiskunnan entistä kovempia vaatimuksia. Teollisuudessa tiedon merkitys tulee nykyisestäänkin korostumaan. Tiedon tuottajina ja välittäjinä tulee yliopistojen ja korkeakoulujen rooli entistä tärkeämmiäksi myös teollisuudelle … Suomessa ei enää ole koulutuksenkaan suhteen varaa karttaa taloudellisuuden näkökulmaa ja toivomuksia…Tutkimuksen ja opetuksen reliikkialoja on välttämättä ryhdyttävä tarkastelemaan myös kustannusnäkökulmasta. Korkeakoulujen on uskallettava myös luopua vähämerkityksellisiksi käyneistä toiminnoistaan … Tietyt taloudelliset ja toiminnalliset argumentit puoltavat tutkimuksen ja siihen liittyvän jatkotutkimuksen keskittämistä joihinkin suuriin ja vahvoihin yksiköihin … Välttämätön kansainvälisen tutkimusyhteistyön olennainen lisääminen voisi parhaiten olla toteutettavissa muutaman varsinaisen tutkimusyliopiston kautta … On etsittävä korkeakoululaitoksen vahvat alueet ja uskallettava suunnata voimakkaasti voimavaroja niiden kehittämiseen. Painopistealoja arvioitaessa kriteereiden on oltava toisaalta heijastumia kansainvälisestä tiedeyhteisöstä ja toisaalta Suomen teollisuuden kansainvälisen kilpailukyvyn näkökulmasta asetettuja … Korkeakoulujen arvioinnilta on puuttunut sopivia menetelmiä ja mittareita. Nyt näitä mittareita ollaan kehittämässä … Maamme korkeakoululaitoksen perusrakenteen luomisen aika on ohi. Hajoittamisella ja hajasijoittamisella ei päästä eteenpäin. Korkeakoulujemme eri yksiköiden aineelliset ja henkiset resurssit on analysoitava ja tuloksia on parannettava erikoistumisen ja keskittämisen avulla … Korkeakoulujen tulee edistää sisäisen ja ulkoisen yrittäjyyden kehittymistä sekä parantaa luovuuden harjaantumista korkeatasoiseksi tutkimus- ja kehitystaidoksi…Osastojen, tiedekuntien ja koko korkeakoulun toimintaa on arvioitava myös suoritettujen tutkintojen osuuden mukaan. Uusi peruste resurssien jakamiselle … Maamme korkeakouluissa tulisi kiireellisesti suunnitella uudenlainen porrastus, joustava ja motivoiva palkkausjärjestelmä … Lukukausimaksun käyttöönotto toisi korkeakouluille kipeästi tarvittavia käyttövaroja … Mitä enemmän korkeakoulut tekevät yhteistyötä muun yhteiskunnan kanssa ja mitä enemmän korkeakoulut saavat uusia resursseja, sitä enemmän kasvavat tehokkuusvaatimukset. Tehokkaan toiminnan edellytysten luominen on koko yhteiskunnan asia … Elinkeinoelämälle on sitä edullisempaa, mitä vahvempi ja itsenäisempi yhteistyökumppani sillä on. Markkinamekanamismi tulee valtaamaan alaa korkeakouluissa … Itsenäiset korkeakoulut pystyvät joustavampaan, nopeampaan ja tehokkaampaan yhteistyöhön ympäristönsä kanssa kuin keskitetysti johdetun korkeakoululaitoksen yksiköt … Oikealla tavalla autonomiset korkeakoulut voivat kehittää toimintaansa toisaalta ympäristön tarpeita vastaavaksi ja toisaalta säilyttää linjansa kovienkin paineiden alaisena … Itsenäisyys lisää kilpailua ja rohkeutta kritiikkiin.”

EK on edunvalvontaorganisaatio joka myy maailmankuvaansa ja lobbaa sen mukaisia koulutuspoliittisia kannanottoja opetuksen keskus- ja paikallishallinnolle, ja poliittiselle päätöksentekokoneistolle. Ammattiyhdistysliikkeellä on tietysti omat keinonsa. Kiinnostavaa on, että eräät ammattikuntani emeritukset ja muut vainaat ovat aikanaan olleet EK:n edeltäjän innokkaita edusmiehiä. Mainittakoon nimeltä Jyväskylän yliopistossa kasvatustieteen professuuria hoitanut Manu Renko ja omassa oppituolissani Tampereella istunut Matti Peltonen, tunnettu myös korkea-arvoisena vapaamuurarijohtajana. Vasemmistolaista koulutuspolitiikkaa suitsimaan perustettiin 1970-luvun alkupuolella Vapaan koulutuksen tukisäätiö, jota rahoitettiin kahdesta lähteestä: Sotavahinkosäätiöstä ja Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:sta, jota tuolloin johti Max Jakobson. Toiminta keskittyi erilaisiin vasemmistolaisen koulutuspolitiikan vastatoimiin. Ensin urkittiin opetusministeriön, opetushallituksen ja ammattikasvatushallituksen kaikkien virkamiesten puoluekannat, jonka jälkeen käytiin läpi muitakin opetusalan ihmisiä, yhteensä noin 700 nimeä. Urkinnan tulos oli isänmaallisten piirien kannalta hälyttävä: vasemmisto näytti saaneen vahvan aseman koulutuksen hallinnossa. Vastatoimina säätiö värväsi 300 henkilön salaisen tiedusteluverkoston opetushallintoon. Käytännössä tästä muodostui rinnakkaisorganisaatio opetushallinnon sisälle, joka toimitti tukisäätiölle kirjallista ja suullista tietoa. Tukisäätiön ydinryhmän alainen toiminta organisoitiin virkamieskunnaksi, joka valmisteli vastaesityksiä opetushallinnossa, kirjoitti porvarien lakiesityksiä, valiokuntien mietintöjä ja puheenvuoroja eduskuntaan.”

Juhan blogi löytyy osoitteesta…

http://suoranta.wordpress.com/

Blogi avattu!

Alkakaamme jakaa tänne ideoita.

Millainen autonomia?

Millainen yliopisto?

Sivusto on käytettävissä.